Keihäsjärven vuosi

Keihäsjärvi talvella tammikuussa

TALVI

Talvi on hiljaista aikaa lintujärvellä. Joutsenet ovat lähteneet järven jäädyttyä. Metsän puolella vaeltavat tiaiset ruokaa etsimässä. Tikan koputus tai närhen kirahdus kertovat sentään metsän suojassa piilottelevista siivekkäistä.  Ketun jäljet jäällä jäniksen perässä ja kauriiden terävät askeleet hangessa jäävät merkiksi hämärässä ohikulkeneista nisäkkäistä.

Tähdet sentään ovat paikoillaan ja tornista niitä on hyvä kuvata tai kiikaroida. Ja jos on onnea, niin revontulet värjäävät pohjoisen taivaan vihreällä siveltimellä.

laulujooutsen Keihäsjärvi

KEVÄT

Aurinko sulattaa jo maaliskuussa lumet tornin kulkutieltä ja tasanteelta. Keihäsjärven keskelle avautuu yhä enemmän sulaa vettä, johon telkät ja joutsenet laskeutuvat muuttomatkaltaan. Päivä päivältä lajien määrä kasvaa: kurjet, sinisorsat, isokoskelot, haapanat ja tavit erottuvat hyvin toisistaan. Sen sijaan lapasotka, heinätavi ja jouhisorsa vaativat jo kiikarit tai kaukoputken erottuakseen muiden sorsien seasta.

Tornilla voisi vaikka asua koko huhtikuun ja joka päivä voisi nähdä ja kuulla uusia tulijoita. Hanhiparvet ovat pienempiä kuin syksyn muutolla, eivätkä ne asetu järveen vaan läheisille pelloille syömään. Vauhdikkaita ylilentoja tekevät myös ruskosuohaukat ja tuulihaukat. Sinisuohaukat tekevät määrätietoisen saalistuskierroksen ja jatkavat matkaa.

Ruovikossa piileskelevä kaulushaikara puhaltelee tyhjään pulloon säännöllisen epäsäännöllisesti mutta näkemään sen pääsee vain odottelemalla lentoon lähtöä.

Kosiomenot ovat kiivaimmillaan ja telkkä koiraat nakkelevat niskojaan tehdäkseen vaikutuksen naaraisiin. Välillä syntyy riehakkaita takaa-ajo tilanteita myös koskeloiden kesken. Valittua paria seurataan sinnikkäästi ”kuin hai laevoo”.

Toukokuussa muuttomatkaltaan palaavat monet kahlaajat ilmestyvät etelätuulen mukana kuin tyhjästä. Valkoviklot, metsäviklot, suokukot, taivaanvuohet, rantasipit ja kuovit pysähtyvät ruokailemaan vedenrajaan. Yhtenä päivänä saattaa tulla kymmenittäin lintuja ja useita eri lajeja. Pikkulinnuista västäräkit tulevat ensimmäisten joukossa.

Vähitellen parit siirtyvät muualle pesimään tai hautomaan ruovikon kätköihin.

KESÄ

Kesän voi sanoa alkaneen, kun hyönteissyöjät ilmestyvät laulamaan omaa reviiriään kuuluttaen. Kirjosieppo koiraita viehättävät pesäpöntöt ja niistä voi tulla kiistaa myös talitiaisten kanssa, jotka ovat jo aloittaneet pesintänsä.

Toisiaan muistuttavat pajulinnut, tiltaltit ja sirittäjät voi helposti tunnistaa äänestä. Punarinnat ja laulurastaat nousevat mielellään kuusen latvaan ja antavat laulun raikaa.

Joutsen on hautonut jo kohta kuukauden ja kurjetkin hyvän tovin.

Kesällä Keihäsjärvelle löytävät myös petolinnut: Rusko- ja sinisuohaukat kaartelevat etsimässä orpoja linnunpoikasia, kalasääski veden alla makoilevia haukia ja nuolihaukat sudenkorentoja.  Harmaahaikarat ovat yleistyneet myös sisämaassa ja joskus voi nähdä ison linnun seisovan liikkumatta rantaruovikossa. 

Lokkiyhdyskunnissa ja niiden suojissa kasvatetaan uutta lintusukupolvea, kun ensimmäiset kahlaajat jo kerääntyvät muuttomatkalle. Töyhtöhyypät esittelevät lentotaitoaan ennen lähtöään.

SYKSY

Lintumaailman syksy alkaa heti, kun poikaset ovat lentokykyisiä. Pesimäpaikoilta siirrytään tankkaamaan ravintoa muuttomatkaa varten. Keihäsjärvelle alkaa kerääntyä muuttomatkalla olevia vesilintuja, jotka eivät ole pesineet siellä. Varsinkin järven kaakkoispäässä voi nähdä harvinaisia vierailijoita: pikku-uikku, alli, pilkkasiipi, mustalintu ja uivelo saattavat viihtyä muiden sorsalintujen seurassa. Hanhet lentävät omia reittejään ruokailupaikoilta toiselle ja suosivat levähdyspaikkoina peltoaukeita. Joutsenet sen sijaan löytävät ruokaa myös matalista vesistä ja voivat viipyä aina järven jäätymiseen asti.

Joutsenia Keihäsjärvellä